Kappadokian bysanttilaiset luola-asumukset
Kävimme vaimon kanssa luola-asumuksistaan kuuluisan Kappadokian alueella nykyisessä Turkissa. Kyse oli turistien ryhmämatkasta, joten sen ehdoilla oli mentävä. Kappadokia sijaitsee Keski-Anatoliassa ja sen geologiaa luonnehtii vulkaaninen tuffikivi. Sitä on helppo louhia ja kiviaines muodostaa myös korkeita kartiomaisia kallioita, jotka luovat suorastaan epätodellisen vaikutelman. Luola-asumuksia on kolmenlaisia. Maan alle kaivettuja ”kaupunkeja”, rinteeseen hakattuja ja edellä mainittuihin kartiomaisiin kallioihin louhittuja. Luolia on useita tuhansia.
Kirjallisia lähteitä näistä luola-asumuksista ei kunnolla ole. Yksinkertaisesta louhitusta luolasta voi olla mahdoton päätellä, onko se tehty hamassa muinaisuudessa vai muutama vuosikymmen sitten. Ensimmäiset on mahdollisesti louhittu pronssikaudella ja osa luolista on yhä asutuskäytössä. Konsensus kuitenkin on, että luola-asutusten tärkein kausi ajoittuu Bysantin aikaan. Tältä ajalta joistain luolista löytyy esimerkiksi freskoja ja muita merkkejä, jotka sopivat bysanttilaisiin. Bysanttilaiset kirjalliset lähteet kuitenkin käytännössä vaikenevat luola-asumuksista. Pääkaupungin korkeakoulutettuja eivät ilmeisesti maakuntien asumukset pahemmin kiinnostaneet.
Vanha turistioppaankin levittämä teoria oli, että pakanallisen Rooman vainoamat kristityt olisivat olleet aktiivisimpia louhimaan maanalaisia ”kaupunkeja” suojapaikoikseen ja suuri osa luolista olisi tehty munkeille ja erakoille. Ns. ikonoklasmin kaudella 726–843 kristilliset kuvat olisi hävitetty ja siksi säilyneet maalaukset ovat myöhäisempiä.
Nykytutkimuksen valossa tämä ei oikein pidä vettä. Ei ole kunnolla todisteita, että varhaiskristityt olisivat hakeutuneet suojaan Kappadokian luoliin eikä se todennäköisesti olisi ollut edes kovin mielekäs ratkaisu Rooman valtakunnan aikaisten vainojen olosuhteissa. Ikonoklasmin aikainen taiteen tuhoaminen varsinkin syrjäisissä maakunnissa ei ilmeisesti ollut niin totaalista, kun on ajateltu. Kuvia on voitu ajoittaa väärin ja esittävä kristillinen taide oli Bysantissa todennäköisesti ollut vähemmän yleistä ennen ikonoklasmia verrattuna myöhempään tilanteeseen, jolloin siitä tuli kiistatta osa kristillistä uskonharjoitusta. Vaikka jotkin luolat, erityisesti Göremen alueella, todennäköisesti ovatkin olleet osa luostareita, niin suurimman osan kohdalla näin ei ilmeisesti ole. Luolia hyödynsivät kaikenlaiset yhteiskuntaryhmät talonpojista ylimyksiin. Munkit eivät olleet sen aktiivisempia kuin muutkaan paikalliset.
”Maanalaiset kaupungit” oli louhittu niin, että niissä oli tilat ihmisille, eläimille ja varastoitaville elintarvikkeille sekä tavaroille tarvittaessa useaksi kuukaudeksi. Veden saannista ja ilmastoinnista oli huolehdittu. Suuaukot voitiin tukkia vieritettävillä myllynkivillä niin, että ne sai auki vain sisältä.
Todennäköisesti varsinkin maanalaiset ”kaupungit” olivat ensisijassa suojapaikkoja, joita louhittiin arabien tekemien ryöstöretkien tähden. 600-luvun puolestavälistä alkaen seuraavat 300 vuotta eteenpäin Kappadokia oli rajaseutua kristityn Bysantin ja muslimien välillä. Konfliktitilanne oli käytännössä jatkuva, vaikka aselepojakin välillä solmittiin. Sodankäynti oli ennen kaikkea ryöstöretkiä ja säännöllisten sotaretkien järjestäminen Bysantin alueelle vertautui kalifin velvollisuuksissa jopa Mekan pyhiinvaelluksiin. Näissä olosuhteissa lähellä rajaseutua asuvan bysanttilaisen väestön oli säännöllisin väliajoin vetäydyttävä turvapaikkoihin ja louhitut luolat olivat yksi vaihtoehto esimerkiksi vuorilinnakkeiden rinnalla.
900-luvulla Bysantin rajaseutu siirtyi idemmäksi ja olot Kappadokiassa rauhoittuivat. Luola-asumuksia ei kuitenkaan suinkaan hylätty ja todennäköisesti suurin osa freskoista, joita valitettavasti en voinut kuvata, ovat tältä ajalta. Turkkilaiset olivat arabeja menestyksekkäämpiä taistellessaan bysanttilaisia vastaan Anatoliassa ja valtasivat alueen vuoden 1071 jälkeen. Suuri osa alueen asukkaista pysyi kuitenkin vielä kristittyinä – Koraanihan määrää, että kristittyjen ja juutalaisten on sallittava säilyttää uskonsa, jos he tunnustavat muslimit herroikseen. 1200-luvun lopulta meillä on alueelta jopa freskoja, joissa turkkilaisvallasta huolimatta juhlistetaan Bysantin keisaria. Tämän jälkeen luolien käyttö näyttää kuitenkin vähentyneen ja ortodoksi kristillinen väestö karkotettiin alueelta vuoden 1923 ”väestönvaihdossa” Turkin ja Kreikan välillä.
KIRJALLISUUTTA:
J. Eric Cooper and Michael Decker: Life and society in Byzantine Cappadocia(2012)
Robert G. Ousterhout: Visualizing community: Art, Material Culture, and Settlement in Byzantine Cappadocia (2017)
